Share |

Dzogchen Metta-meditaatio

Dzogchen Metta on meditaatioharjoitus, jota harjoitetaan yhdessä parin kanssa. Dzogchen (skt. atiyoga) on mielen alkuperäinen luonto, metta (skt. maitri, loving-kindness) viittaa rakastavaan ystävällisyyteen, joka on mielen luonnon perusominaisuus.

Dzogchen Mettaa harjoitetaan pareittain. Harjoittajat istuvat kasvotusten, pitävät toisiaan käsistä kiinni ja katsovat toisiaan suoraan silmiin. Kokeneet harjoittajat, jotka ovat tutustuneet ja elävät mielen alkuperäisestä luonnosta (tib. rigpa) käsin eivät tarvitse mielen luonnon löytääkseen valmistavia harjoituksia mutta aloittelijat voivat tehdä Tiibetiläisen Sydänjoogaan johdannosta löytyviä tekniikoita ennen käsien yhdistämistä ja silmiin katsomista.

Dzogchen Metta-meditaatio on paitsi perusteellisin mahdollinen olotila mutta toisen ihmisen kanssa tällä tavoin läsnäoleminen on hyvin parantavaa ja terapeuttista. Kehoihimme ja mieliimme on tallentunut paljon stressiä ja traumoja (erillisyydentunne) toisiin ihmisiin liittyen. Dzogchen Metta on erinomainen keino paitsi tuntea niin oma kuin toistenkin ihmisyys. Näin yksin tehty meditaatioharjoitus myös siirtyy muiden ihmisten pariin luonnollisemmin.

Lue ”Metta Meditation with a Dzogchen Spin” Open Heart-blogissa ja kuuntele ohjattu ”Dzogchen Metta Guided Practice” YouTubesta.

Dzogchen Metta-kokemuksia

Se on kaikkein upein harjoitus. Siinä on kyse saman ytimen tunnistamisesta toisessa ihmisessä. Ei ole eroa, ei erillisyyttä, kun kaksi kehomieltä sulavat yhdessä. Huolimatta varjoista joita voi nousta mielessä, tila on edelleen sama. Siinä ei ole mitään erityistä vaan pikemminkin tavallista ja kaikille yhtenäistä. Ja se on kuitenkin niin uskomatonta kun sydämet ja tietoisen luonnon tunnistaminen yhdistyvät niin ilmiselvällä ja luonnollisella tavalla.

En usko, että voimme edistyä henkisellä polullamme yksin, tai ei ainakaan kovin nopeasti. Me tarvitsemme peilejä. Metta-harjoitus on yllättävn intensiivinen. Läsnäolo on käsinkosketeltavaa, lähes kokonaan ilman ajatuksia. Se on hyvin vahvaa ja sydäntä avaavaa kuplivine iloineen mutta voi olla myös pelottavaa. Voimme nähdä tässä tilanteessa koko ihmisyytemme. Se on olemuksemme ydin.
On kuin olisin odottanut tätä harjoitusta lapsesta lähtien. Olen yrittänyt etsiä sydänyhteyttä toisiin ihmisiin katsomalla heitä silmiin mutta en ole tavannut kuin pari ihmistä, jos ollenkaan, jotka vastaisivat kutsuuni rakkaudella ja myötätuntoisesti. Jos aina kohtaat peilin, joka ei välitä, on häpeissään tai syyttävä, niin alat uskoa siihen. Elämä voi olla aika traumaattista, me ihmiset olemme sellaisia.

Voimme tunnistaa silmä-pää-sydän-yhteyden yksin ja levätä avarassa tietoisuudessa mutta se todella herää eloon ja muuttuu eläväksi päivittäiseksi kokemukseksi kun sitä (dzogchen atijoogaa) harjoitetaan näin, silmästä silmään, sydämestä sydämeen. Suosittelen lämpimästi! Toivon, että ystäväsi ja kumppanisi olisivat valmiita kokeilemaan. Itse asiassa pitäisin parhaana jos tällainen harjoittelu olisi pakollinen osa parisuhde-elämää. Kuinka voi olla sekaannuksia ja ongelmia jos eläminen sujuu luonnollisella, rakastavalla ja ystävällisellä tavalla?”

Alkuun kun katsoin toista ihmistä silmiin, havaitsin itsessäni paljon käyttäytymismalleja, hienovaraisia teeskentelytapoja, kuten esimerkiksi halun näyttää rakastavia tunteita ja niin edelleen mutta havaitsin, että kun rentoudun kokemukseen, antaudun jaettuun läsnäoloon niin kaikki hienovaraiset kilvet ja teeskentely putoavat pois, ja sitä vain jää istumaan yhdessä parin kanssa hyvin tavallisella mutta perustavanlaatuisella tavalla. Yksinkertaisesti. Yhdessä.

Ensimmäisessä harjoituksessa kun olin parina opettajan kanssa, yhdessä vaiheessa hän sanoi, ”ahaa, nyt tapahtui muutos” viitaten ryhmän yhteiseen tunnelmaan ja vaikka en huomannut sitä heti itse niin ensimmäinen session jälkeen ryhmädynamiikassa oli selvä ero. Olimme lähempänä toisiamme ja paljon rennompia. Tämä yhteys vain lisääntyi päivien kuluessa.
Tämä harjoitus tulee hyödyttämään monia, ei pelkästään koska se on voimakas vaan siksi koska se todella tuo esiin ihmiskokemuksen ytimen. Kyse on työkalusta jonka avulla osallistujien mielet voidaan yhdistää, joka sallii jokaisen yksilön rentoutuvan ryhmässä, yhdessä aina-jo-olemassaolevan mielen perustan tunnistamisen kanssa.
Tavallisesti modernin meditoivan ihmisen päivittäinen harjoitus on yksinäistä kun opettelemme tunnistamaan oman mielemme luonnon ja opiskelemme yksin, ilman mahdollisuuksia jakaa näitä asioita toisten kanssa. Kuinka hienoa onkaan se, että voimme jakaa hetkiä toisten kanssa, jotka ovat tunnistaneet mielensä luonnon. Se on niin ilmeistä!”